La vieja contra el Dibu

Tuomari piti sitä hauskana. Hän antoi pojalle valinnan: kaksi vuotta linnassa tai äidin on tehtävä maali maailman parhaalle maalivahdille. Poika valitsi äitinsä, ei edes epäröinyt. Niinpä tuomari allekirjoitti pienen präntin: 30 rangaistuspotkua, yksi per päivä. Ja jos yksikään ei mene sisään, poika ei enää saa kahta vuotta. Hänet tuomitaan kuolemaan. Kukaan ei kysynyt äidiltä, joka on kuusikymmentävuotias eikä ole koskaan edes potkaissut jalkapalloa. Eikä kukaan kertonut Dibulle, että toisella puolella oli nainen. Tai ehkä kertoi, ja siksi hän suostui. Hän odottaa naista joka aamu pylväiden välissä. Hän puhuu tälle. Hän pilkkaa tätä. Hän tanssii. Nainen ilmestyy silti joka aamu.